POHJANMAALTA PUNKALAITUMELLE

Seija Ranta

 -        Kyllä minä hyvillä mielin Punkalaitumelle tulin, kun siltä rupesi näyttämään, että emännäksi ryhdyn. Olihan pohjalaisessa ja satakuntalaisessa kulttuurissa eronsa – ja pirkanmaalaisessakin, mutta hienosti kaikki on mennyt ja hyvin olen paikkakunnalle asettunut, kertoo Kurikasta kotoisin oleva Seija Ranta.

Ranta on asunut Punkalaitumella jo kymmeniä vuosia. Hän on tullut monelle tutuksi innokkaana liikkujanakin, mutta varmasti erityisesti omistamastaan Rannan Perennatarhasta. Tarhan kesäiset avajaiset ovat paikkakunnallamme jo käsite. Aviomies Juhani Ranta toimii tilaisuudessa lättymestarina ja iso joukko ystäviä on auttamassa, jokainen tärkeässä tehtävässään palvelemassa asiakkaita. Avajaiset järjestetään vuosittain aina äitienpäivän jälkeisenä viikonloppuna.

Tämä puuhakas pariskunta on puurtanut 40 aviovuotensa aikana yhtä ja toista. Alkuaikoina Seija kouluttautui talouskoulussa ja perusti ompelimon. Yhtenä ehtona emännyyteen Seijalla oli se, ettei lehmiä oteta. Töitä on riittänyt kovasti lehmättömyydestä huolimatta. Kun Juhanin kotitila siirtyi pariskunnalle, heillä oli kanala.

-        Kurikasta muutin Vammalaan ompelijaksi. Juhanin kohtasin Huittisten Seurahuoneella. Ihan hyvä, että olin jo alueella asunut ennen seurusteluamme. Olin siis jo saanut mentaliteettiin tutustua, koska kyllähän täällä ihmiset ovat erilaisia kuin Pohjanmaalla. Ihan jo alussa huomasin, ettei täällä päin pohjalainen suoruus ole hyvä juttu. Piti opetella sanomaan asiansa jollain muulla tavoin kuin suoraan ja saman tien. Sillä tavalla, ettei toinen loukkaannu.

Muutin itse Pohjanmaalta Punkalaitumelle kuusi kuukautta sitten Tule kotiin –hanketta vetämään. Satakuntalais-pohjalaisena olen minäkin saanut jo tuta sekä sen, kun satakuntalaisena itse loukkaannun että sen, kun en pohjalaisena enää saa läväyttää kaikkia faktoja pöytään heti huoneeseen tultuani. Eri maakuntien kulttuurit ovat suuri rikkaus ja ihminen oppii niin kauan kuin elää. Kulttuurieroja olen ollut jo aiemmin huomaavinani silloinkin, kun paikkakuntien välillä on vain parikymmentä kilometriä.

TILALTA KOULUUN JA TAKAISIN

Ensimmäisen vuotensa Seija oli maatilalla anopin ja apen kanssa oppimassa. Kun Seija oli talouskoulun käynyt, otti nuoripari tilan haltuunsa. Vipinää ja vilskettä on riittänyt. Ja riittää yhä. Alkuvuosina kanat ja viljelykset työllistivät, silloin Seija myös ompeli. Herkkusieniäkin pariskunta on viljellyt. Erikoishylsyjä valmistava Novacore on sijainnut jo vuosia pihapiirissä. Vähitellen puutarhainnostus roihahti liekkiinsä ja Seija lähti opiskelemaan puutarhuriksi. Seijan agrologimies Juhanilla on lisäksi jonkin verran tietokonemyyntiä ja –huoltoa. Seija kertoi miehensä keksivän ja valmistavan monenlaista mielenkiintoista 3D-tulostimensa avulla.

Ihmisestä huomaa aika pian, mikä hänen intohimonsa on. Se hetki, kun silmät rupeavat loistamaan ja tarina ei ota loppuakseen. Seija on perennatarhaansa uhrannut tunnin poikineen, vuoden toisensa perään. Eikä vain kesäkuukausina. Valmistelut vievät paljon aikaa ympäri vuoden. Hänellä on tarhassaan yli 400 eri lajia ja lajiketta, lisäksi puita ja pensaita.

-        Minä vaan tykkään niin kaikesta kauniista ympärilläni. Ja se kasvun ihme, sitä on joka kerta yhtä hienoa olla seuraamassa!  Meillä on mieheni kanssa molemmilla sama aika sekä vapaa- että työaikaa, kellokorttia emme tunne ja saamme tehdä työtä, jossa viihdymme erinomaisesti. Kyllä minä alkuaikoina äestinkin, mutta nykyään keskitymme molemmat omiin töihimme. 

PUNKALAIDUN-POHDINTAA

Rannat ovat asettuneet Juhanin kotitilalle jo 80-luvun alussa. Paikkakunta on muuttunut sinä aikana paljon, kuten koko maailma.

-        Kyllähän ennen maatalous oli monimuotoisempaa. Punkalaidunkin on aina ollut maatalouspitäjä ja jatkajia on löytynyt. Miten käy tulevaisuudessa koko maassa? Maatalous on vedetty aika tavalla alas. Saa nähdä, tuleeko vielä kotimaisesta ruuasta pula. Suuret investoinnit tai tilojen laajennuksetkaan eivät enää tunnu riittävän maassamme. Onneksi Punkalaitumella kuitenkin saa yhä hyvää paikallista peuraa ja hirveä, jopa karitsaa käyn säännöllisesti hakemassa naapurista. Valokuituverkko on erinomainen juttu Punkalaitumella, nykyisin kun työssä kuin työssä sitä tarvitaan – ja vapaallakin. Palveluitakin meillä on, monipuolisen liikunnan harrastajalle tämä on hieno kunta. Sataopiston joogassa ja jumpassa olen käynyt aktiivisesti. Porttikallion maastot ovat aivan mahtavat ympäri vuoden. Kulttuuritarjonta on meillä laajaa. Paljon käymme myös ystäviemme kanssa muissakin kaupungeissa teatterissa, näyttelyissä ja konserteissa.

Punkalaitumen keskustan tyhjiin liikehuoneistoihin on ihan näinä päivinä muuttanut uusia yrittäjiä. Se ilahduttaa myös Seijaa. Pohdiskelemme mm etätyömahdollisuuksia, onhan kotikuntamme niin keskellä ja hyvässä paikassa. Vuokratkin ovat edulliset. Toimistohotelli tai call center sopisi paikkakunnallemme hyvin.

-        Tulevaisuutta ajatellen on tärkeää, että Punkalaitumella olisi työtä tarjolla. Pienyrittäjiä olisi tuettava, jotta he voivat palkata työntekijöitä. Paikkakunnallamme on kuitenkin mahtava joukko yritteliäitä, avuliaita ihmisiä, joilla on katse tulevaan, sanoo tämä puuhakas puutarhuri Vanttilasta.

11.10.2018

Hanna-Mari Kamppikoski