KIRKKO ON IHAN JOKAISEN

Leena Tasanen ja Juha Härmä

 Yhteisöllisyys on sellainen tärkeä asia, josta paljon puhutaan silloin, kun puhutaan ihmisen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Kirkko ja seurakunta ovat aina tuoneet ihmisiä yhteen, jakaneet ilojamme ja surujamme. Vuosien saatossa seurakuntien toiminta on muuttunut suuresti, mutta aina kirkkoon on toivotettu tervetulleeksi koko perhe, kaikki ikäluokat.

Punkalaitumen kaunis kirkko on seissyt paikallaan jo vuodesta 1774. Uusi kanttorimme Sari Mäkinen kehuu hienoa akustiikkaa, moni kävijä puhdasta ilmaa. Siitäkin on kiitosta kuulunut, että meillä kirkkoon on matala kynnys. Voi tulla vaikka yksin. Kirkkotornissa kun pääsin vierailemaan niin voin vakuuttaa, etteivät maisematkaan ole yhtään pöllömmät. Punkalaitumella kirkko yhdistyy ainutlaatuisen ja kauniin riippusillan avulla niin ikään upeaan Pappilaan. Hautausmaa ja sankarihaudat ovat saaneet sekä omaisilta että muilta kävijöiltä paljon kiitosta. Niistä on pidetty huolta, niitä on rakkaudella hoidettu.

Pyysin seurakuntamestari Juha Härmän ja lastenohjaaja Leena Tasasen kertomaan kirkon arjesta ja juhlasta. Härmä on palvellut seurakuntaamme 25 vuotta, Tasanen 11 vuotta.

-        Seurakunta on tärkeä osa kuntaa ja yhteistyö kunnan ja eri järjestöjen kanssa toimii hienosti. Lasten kirkkoseikkailut ovat erittäin suosittu ja hyvä tapa tutustua kirkkoon. Ihan pienimmät seurakuntalaiset pääsevät tutustumaan kirkkoon kaikin aistein. Mikkelinpäivänä järjestettävään sukupolvien messuun on suunnitteilla monenlaista iloista ja mielenkiintoista, maalailee Leena Tasanen.

Tasasen tavoin myös Juha Härmä kutsuu kaikkea kansaa kirkkoon.

-        Punkalaitumella noin 90 prosenttia asukkaista kuuluu kirkkoon. Siitä huolimatta osalla seurakuntalaisista saattaa olla aikaa viime käynnistä. Silloin ehkä uskotellee itselleen, että kirkossa olisi tylsää ja kaavamaista. Voin sellaisia miettiville kertoa, että täällä sekä nauretaan että itketään. Ihan mahtavissa kohtaamisissa ihmisten kesken olen saanut työvuosinani olla mukana, mies vakuuttaa.

OVET AVOINNA, KATTO KORKEALLA

Punkalaitumen kirkkoon on vuosien saatossa saapunut monenlaista luomakunnan edustajaa. Työtoverini muistelevat ainakin hiiren juosseen toimituksen aikana kirkossa. Juuri ennen hääparin saapumista, liiteli eräänä kauniina päivänä pääskynenkin paikalle. Nämä molemmat olivat kuitenkin vain piipahtamassa, kuten tänä kesänä kirkkoon tepastellut kissakin. Punkalaitumen kirkko ei kuulu tiekirkkoverkostoon, mutta se on avoinna kansalle koko kesän, kesäkuun alusta elokuun loppuun maanantaista perjantaihin klo 9-15. Muutoinkin sopimuksen mukaan. Rauhallisessa kunnassa ilkivallalta on säästytty. Kameravalvonta ja murtohälyttimet ovat kuitenkin arvorakennuksessa tarpeen.

MONTA ERI ALAN AMMATTILAISTA

Kirkossa toimii monen eri alan ammattilaisia. Punkalaitumella kirkkoherra Irina Kaukinen on toiselta koulutukseltaan kanttori. Ehkä juuri siksi meillä onkin laulava ja soiva seurakunta. Uusi kanttorikin toivottaa ihan kaikki laulamaan. Onpa kirkkokuoron lisäksi luvassa uusi ryhmäkin: Laitumen Laulajat. Musiikki hoivaa ja parantaa, se tuo iloa ja yhdistää. Seurakuntaelämässä musiikilla on iso ja moninainen rooli.

Seurakuntapastori Minna Rahko on myös Heppapappina tunnettu, kasvatustyöstä ja viestinnästä seurakunnassamme vastaa Sanna Lähdeniemi, Manu Löytty taloudesta ja Jaana Pyykkö diakoniasta. Lähetyssihteeri Leena Nikkanen on tänäkin kesänä nähty hääräämässä sekä suositussa Lähetyskahvilassa että Lähetysjumpassa ja puutarhuri Lotta Tuomisen tapaa useimmiten hautausmaalta. Hän vastaa kauniista hautausmaastamme. Hyvässä yhteistyössä ja sekä luottamushenkilöiden että vapaaehtoisten avulla syntyy suuri määrä tapahtumia kirkkovuoden aikana, mutta seurakunnassa on myös paljon toimituksia. Niitä meille itse kullekin tärkeitä häitä, hautajaisia, kasteita, konfirmaatioita.

Punkalaitumen seurakunta on kaiken ikäisille. Osanottajia saapuu niin Naperokerhoon kuin motoristikirkkoonkin, leireille, konsertteihin, retkille jne. Työntekijät muistuttavat, että toimintaan mahtuu mukaan. Nekin, jotka eivät jostain syystä ole toiminnassa aikoihin mukana olleet, toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi. Aika tuore juttu maamme seurakunnissa ovat kerhovaarit ja –mummut. Heitä tarvitaan myös Punkalaitumella, heistä perhekin voi saada ylisukupolvisen ystävän! Siis mukaan vaan! Jos kirkkokyytiä ei aina ole tiedossa, kannattaa olla ajoissa yhteyksissä seurakuntaan.

PAIKALLISUUS NÄKYY KIRKOSSAKIN

Seurakunta on saanut lahjoituksina mm sakramenteissa, pyhissä toimituksissa, käytettäviä esineitä. Oheen liitetyssä kuvassa Leena ja Juha pitelevät tällaisia kädessään. Vanhimpaan seurakunnalle lahjoitettuun ehtoollismaljaan on kaiverrettu vuosiluku 1773. Kauniin kastemaljan on lahjoittanut Vihtori Vinkki vuonna 1939. Nämä lahjoitukset ovat yhä käytössä ja varmasti osaltaan kertovat siitä, miten tärkeä ja rakas oma seurakunta on. Paikallisuus näkyy myös lämmityksessä. Kirkko nimittäin lämpiää uusiutuvalla energialla, joka saadaan naapurissa sijaitsevalta Vähä-Jaakkolan tilan hakelämpölaitokselta.

Uniikki taideteos, alttarilla seisova kastepuu on paikallisen puusepän Arto Mettäsen luoma. Tähän kastepuuhun saa jokainen seurakunnan jäseneksi kastettu lapsi oman helmienkelinsä. Kummikirkossa nämä enkelit saa noutaa kotiin. Onpa joskus enkeliään noutamaan tullut lapsi itse jo kävellyt. Suuri lähetyskynttelikkökin on paikallisen Veikko Haunian takoma. Siihen voi muuten oman kynttilänsä sytyttää juuri ennen ehtoolliselle menoaan, ellei ennen kirkonmenoja halua eteen mennä. Syvää kunnioitusta herättävät myös kirkkomme kellot. Niiden syntyvuodesta ei valitettavasti ole täyttä varmuutta, mutta voi olla, että toinen niistä on vanhan, palaneen kirkon kello. Joka tapauksessa kello on vähintään 200-vuotias. Yksi mikä on varmaa on se, että kellot yhä vain kauniisti kutsuvat kirkkokansaa kirkkoon.

-        Kirkonmenot ovat yhteistyötä, yhdessä tekemistä ja toinen toisensa tukemista. Musiikki vetää monia puoleensa ja musisoimassakin on ollut paljon paikallisia voimia. Mielellään myös kuuntelemme ideoita ja ajatuksia seurakuntalaisilta. Kehitämme siis toimintaa keskustellen.

24.8.2018

Hanna-Mari Kamppikoski