PUNKALAITUMELLA POTENTIAALIA PEKANKIN MIELESTÄ

Köyhälän kaupunki Ronttistenmäen kera, Museonmäki, Koirankallio, Emmankallio ja Vartiolanmäki, luettelee punkalaitumelaislähtöinen Pekka Virtanen, kun kysyn hänen rakkaimpia seutujaan Punkalaitumella.


- Aina Laitumella käydessä sydämessä sykähtää, kun katson Alinmäeltä jokilaaksoon Porttikalliolle ja Kuparille päin, mies kertoo.

Virtasesta tuli punkalaitumelainen 1,5-vuotiaana. Armeijasta hän muutti suoraan Turkuun töiden perässä. Kotitalo myytiin jo vuosia sitten, kun hänen äitinsä muutti poikansa perheen perässä Raisioon. Mutta rakkaus kotiseutuun roihuaa.
 

MILLAISIA OLIVAT LAPSUUDEN KESÄT LAITUMELLA?

- Nehän olivat aurinkoisia ja lämpimiä. Kävimme uimassa joella Kirran lautalla ja Kuusisaaressa. Joskus pyöräilimme Vehkajärvelle asti. Onkipaikka meillä oli meijerin alapuolella ja kalat myimme Pärnistön Nikolaille kanojen ruuaksi. Urheilu tuli vahvasti kuvioihin vähän myöhemmin. Nikulan ennätyshyppyjen innoittamana rakensimme seiväshyppypaikkoja kotiemme takapihoille. Mettäsen sahalta kärräsimme alastulopaikalle monta säkillistä sahanpurua.
 
Virtanen muistaa hyvin myös monet maaottelut ja erityisesti yhden hulluimmista lajeista. Lajissa juostiin yhteiskoulua sata kertaa ympäri. Mahtaisiko nykyiset oppilaat innostua moisesta kisasta?

Talvet olivat Virtasen lapsuusvuosina lumisia ja puuhaa ystävien kanssa riitti niin paljon, ettei aina syömään olisi malttanut lähteä. Yksi aika vaaralliseltakin kuulostava - ja ehkä juuri siksi suosituin - leikki oli, kun ystäväjoukko laski Pullerinahdetta potkukelkoilla jontturissa. Parhailla keleillä he ylsivät jopa Pärnistön mutkaan saakka. Virtanen muistelee hiihtäneensä kilpaa jopa välituntisin Emmankallion yhden kilometrin ladulla. Miestä kuunnellessani muistan hyvin omat nuoruuteni seikkailut satakuntalaisilla koskilla. Suuressa varjeluksessa olemme sekä Pekka että minä saaneet kulkea kesät ja talvet - ja ihania maaseudun muistoja kerätä.

- Vartiolan luistinrata oli talvisia ilojamme ja sinne oli päästävä ihan joka ilta, kun musiikki alkoi kuulua. Hieman vanhempana tuli siellä tietty tyttöjäkin tapailtua. Vartiolan hienot taitoluisteluesitykset ja ilotulitukset ovat piirtyneet mieleeni nekin. Ja tietysti sokerina pohjalla kovat jääkiekko-ottelut, joissa Punkalaitumen Kunnon nuoret päihittivät Loimaan ja Vammalan kauppalan jääkiekkojoukkueet.


KOULUSSA KIVAA

Pekka Virtanen asui aikoinaan ihan nykyisen keskuskoulun naapurissa. Kun ensimmäiset koulukaverit tulivat koulun pihalle, säntäsi sinne myös Pekka. Kotoa napattiin mukaan eväät, mutta jonkinlaista velliä ja puuroa jo alaluokilla ryhdyttiin oppilaille antamaan. Koulussa kuri oli lähes sotilaallinen. Laiskalle jätettiin, jos läksyt eivät maistuneet tai jos käytös ei opettajaa tyydyttänyt.

 

- Kansakoulun opettajista minulla on mukavia muistoja. Hytösen Hilppa ja Jalarvon Kerttu olivat mielestäni oikeudenmukaisia opettajia. Suurta kunnioitusta ja jopa pelkoa tunsimme koulun johtajaopettajaa Veikko Koistista kohtaan. Hän piti tiukan kurin ja välituntijonotkin koulun rappusten edessä piti muodostaa. Olympialaisia järjestimme kesäisin ja talvisin. Itse teimme urheilupaikat, ladut, hyppyrit, heitto- ja hyppypaikat. Tiet ja polut riittivät juoksuradoiksi. Kunnon riveissä tuli villeintä mopokautta lukuunottamatta urheiltua armeijapäiviin asti.

PUNKALAITUMELAISUUS AINA ESILLÄ

Nykyisin Pekka asuu vaimonsa kanssa omakotitalossa Raisiossa, molemmat nauttivat eläkepäivistä. Heidän kaksi tytärtään puolisoineen asuvat Turussa. 4-vuotias lapsenlapsi ilahduttaa koko perhettä. Sekä Pekka että vaimonsa liikkuvat ahkerasti yhä, joskus numerolappukin rinnassa.

Turun Punkalaidun –seura on perustettu Turkuun vuonna 1962. Seura on järjestänyt monenlaisia tapaamisia ja tapahtumia, pitänyt kotiseutuhenkeä yllä. Punkalaitumelaiset pitävät säännöllisesti yhteyttä toisiinsa ja Virtanen on mm Jukka Saarisen kanssa järjestänyt yhteistä mukavaa myös entisellä kotiseudullaan.

- Vuonna 1982 Syrjälän Kyösti herätti seuran nokosilta ja siitä lähtien toiminta on ollut jälleen hyvinkin vireää. Yhdistyksen tarkoituksena on toimia Turussa ja sen lähiympäristössä asuvien punkalaitumelaisiksi itsensä tuntevien yhdyssiteenä. Toteuttaakseen tarkoitustaan yhdistys pitää kiinteää yhteyttä kotiseutuun ja vaalii sen perinteitä, järjestää esitelmiä, keskustelutilaisuuksia, retkeilyjä ja juhlia. Murre-, kulttuuri- ja tarinaillat ovat olleet suosittuja. Olemme olleet teatterimatkoilla, tutustuneet liikelaitoksiin. Olemme myös vierailleet vanhainkodilla Punkalaitumella. Vehkajärven monivuotiset treffitanssit, marja- ja sieniretket kotiseudulle ja Laitumelta lähtöisin-tapahtumat ovat keränneet paljon väkeä. Ehkä merkittävintä on ollut se, että aloitteestamme 20 vuotta sitten lähdettiin pelastamaan Vehkajärveä ja autoimme siis osaltamme siinä, että Vehkajärven suojeluyhdistys perustettiin.

Seuralla on oma jäsenlehti, jota on toimitettu jo 30 vuotta. Reijo Rantanen toimittaa yhä tätä suosittua Laitumelainen-julkaisua.

- Paljon on toimintaa ollut, mutta jäsenistön keski-ikä on nyt kivunnut jo reilusti yli 70 vuoden. Parhaimmillaan seurassa on ollut yli 200 jäsentä, nyt noin 130. Nuoria tarvitaan! Polku kotiseudulle on pidettävä avoinna!

IHANAN KESKELLÄ

Pekka Virtanen sanoo, että ”Ihanan keskellä” kuvaa loistavasti Punkalaidunta.

- Enempikin tuota vanhaa slogania pitäisi pitää esillä. Se houkuttelee kävijää. Onhan Punkalaitumella vaikka ja mitä, paikalliset eivät oikein sitä itse edes ymmärrä. Punkalaitumella on paljon potentiaalia. Nykypäivän kaupunkilaiselle hiljaisuus ja rauhoittavat maisemat ovat luksusta. Se olisi hyvä muistaa markkinoinnissakin. ”Pysähdy ihanan keskelle” voisi kutsua vielä paremmin luo.

Vanha maalaismaisema jokilaaksoineen, mutkaiset tiet, Taikayöntie, kiireettömyys, se että olemme ”kiireen tuolta puolen” ovat Virtasen mukaan kovia myyntivaltteja, kun seutua markkinoidaan.

- Keskustan palvelut, edulliset asunnot, loistavat ulkoilu-, urheilu- ja harrastusmahdollisuudet ovat hienoja juttuja Punkalaitumella. Pk-yrittäjyyttä tulisi kannustaa, metsästys- ja luontosafarit, geokätkeily, valokuvausreissut ovat nousussa muuallakin. Safaritoimistohan sopisi hienosti keskustaan. Siihen samaan yhteyteen matkailu- ja infopiste.

Kanteenmaan biokaasulaitos on Virtasen mukaan todella tärkeä, se ala on tulevaisuuden ala. On mahtavaa olla mukana ihan etunokassa. Vain tankkausasemakin kakkostien varteen kaasulaitoksen lähelle on plussaa, sillä tulevaisuudessa seuduilla ajelee lukuisia biokaasuautoja.

- Onget ulkona on hyvä olla myös kakkostien teollisuustonttien markkinoinnissa, muistuttaa tämä kotikontujensa asioita tiiviisti seuraava mies.

PUNKALAIDUN-SEURA PAIKKAKUNNALLE?

Pekka Virtanen on tietoinen myös Punkalaitumen vireästä yhdistyselämästä. Kun Turun Punkalaidun –seuran väki ikääntyy, on siellä viritelty ajatusta uudesta seurasta Punkalaitumella. Punkalaidun-seura voisi olla tärkeä lisä niille kaikille, jotka Punkalaitumen asiaa ajavat.

- Facebookissa näyttää olevan useita Punkalaidun-aiheisia FB-ryhmiä, osa todella aktiivisia. Ryhmissä on myös sitoutuneita jäseniä. Josko joku näistä tai kaikki yhdessä innostuisivat asiasta, maalailee Pekka Virtanen.

15.1.2019

Hanna-Mari Kamppikoski

Pekka Virtanen