VEHKAJÄRVI - PUNKALAITUMEN AARRE

Oinaanoja Jorma

Punkalaidun on varsinainen aarreaitta, mutta jos aarteistosta olisi ihan pakko valita timanttien timantti, valitsisin Vehkajärven. Tätä 191-hehtaarista kaunotarta ihailee moni muukin. Sen rantamilla on liki 200 mökkiä (kaksi myynnissä juuri nyt…) ja muutama vakituinenkin asukki. Jokunen maatila ulottuu järvenrantaan saakka. Vehkajärven keskisyvyys on 3,5 metriä, syvin kohta on kahdeksan metriä. Yhdistyksen perinteisillä Kesäpäivillä on niin innostunut ja monipuolisesti lahjakas osanottajajoukko, ettei esiintyjistäkään ole koskaan ollut pulaa.

-        Olemme vaimon kanssa Vehkajärven mökillä toukokuusta lokakuuhun. Täällä riittää monenlaista puuhaa. Järvestä nautimme uiden ja kalastellen, kyllähän sitä on mukava ihan vain katsellakin. Lapsenlapsetkin tykkäävät täällä olla, virvelöintiä harrastan lähinnä heidän kanssaan. Tapaan sanoa, että järvi voi hyvin, kun vedestä kuuluu lapsen ilakointia ja naurua. Vehkajärvi voi hyvin ja paljon on yhdistyksemme paiskinut töitä sen vuoksi, sanoo Vehkajärven suojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jorma Oinaanoja.

Mies tietää, mistä puhuu. Hänellä on ollut Vehkajärvellä mökki jo vuodesta 1984, järven suojeluyhdistys perustettiin kymmenen vuotta myöhemmin. Näinä vuosina Oinaanoja on ollut monessa koitoksessa mukana.

-        Olemme nuotanneet roskakalat pois järvestä vuosittain. Suurista määristä puhutaan, kun noin 5 000 – 6 000 kiloa kalaa nostetaan neljän päivän aikana. Kaksi nuottausta vedämme päivässä.

Nuottauksen jälkeen napataan vielä joukosta petokalat takaisin järveen. Hauet, kuhat ja ahvenet saavat siis jatkaa pulikoimistaan. Särjet, salakat ja lahnat otetaan pois. Nuottaus tehdään yleensä marras-joulukuussa hieman ennen järvenpinnan jäätymistä. Kalaparvet ovat silloin suuria ja nuottaukset ovat olleet onnistuneita. 60 prosenttia kalakannastamme on roskakalaa. Kun ne saadaan järvestä pois, fosforin määrä vähenee. Lisäksi olemme tehneet laskeutumisaltaita. Ravinteet jäävät laskeutumisaltaaseen ja puhdas vesi pääsee eteenpäin.  Kaksi säkyläläistä ammattikalastajaa meillä on mukana, kymmenkunta on talkoissa mukana kaiken kaikkiaan.

Vehkajärven suojeluyhdistyksessä on parisensataa jäsentä. Oinaanoja toivottaa lämpimästi tervetulleiksi uudetkin jäsenet joko työtä kannustamaan tai tullakseen itse talkoisiin. Ihan kaikkia tarvitaan. Seuraava isompi projekti on jo käsillä: pato ja laskuoja. Miltä näyttää Vehkajärvi asiantuntijan silmin katsoen?

-        Kyllä yhdistyksen työ on selkeästi tuottanut tulosta ja se ilahduttaa tietysti meitä kaikkia. Yhdessä olemme talkoilla tehneet ja järven tila on olennaisesti parantunut. Ely-keskus luokittelee nykyisen tilan välttäväksi, mutta kun muistelee yhdistyksen perustamisvuotta niin onhan vesistö ihan toisenlaisessa tilassa nykyisin. Silloin 1994 Vehkajärveen ilmestyi valtavasti levää ja tilanne tuntui lohduttomalta. Se herätti kuitenkin järven asukkaat ja yhdistyksen myötä saimme paljon aikaan. Muutamana viimekesänä ei ole ollut edes uintikieltoa.

Tuoreen mummin ylpeydellä kerron Oinaanojalle 8-kuukautisen Kassun sukeltaneen Vehkajärvessä heinäkuussa. Kassukin siis Vehkajärven hyvän kunnon tiesi, kun ei olisi millään sinne kerran pulahdettuaan saunaan enää palannut.

Järvellä viettävät aikaansa mökkiläisten lisäksi Särkällä, seurakunnan Leirimajalla ja kunnan rannassa vierailevat.

-        Ihmiset osaavat kyllä olla nykyisin. Joskus humalassa saattaa tulla ylilyöntejä ja silloin myös roskaamista tapahtuu, mikä on kovasti ikävää. Kaiken kaikkiaan ihmiset kuitenkin kunnioittavat järveä ja luontoa ylipäätään. Uuden mökkiläisen kyllä tunnistaa siitä, että ensimmäisenä kesänä muut mökkiläiset saavat kuulla hänen tarinoitaan. Vesi kun kantaa ääntä. Mökkiläiset ovat jäsenistössäkin se suurin ryhmä, ihan mahtavaa, että niin moni haluaa olla tätä työtä tukemassa ja tekemässä.

Oinaanoja saa tutkia Vehkajärveä ihan aitiopaikalta, omalta mökiltään. Syvä huokaus pääsi kirjoittajalta, joenrannassa kasvaneelta. Tuosta suunnasta järveä ihaillessaan sen kun koki melkein mereksi.

-        Jokainen aamumme alkaa uinnilla. Lastenlasten kanssa saamamme kalasaalis paistetaan sitten pannulla. Onhan tämä elämää, sanoo suojelijoiden puheenjohtaja ja ihan onnellisen oloinen mies.

http://www.vehkajarvi.net/index.php

13.8.2018

Hanna-Mari Kamppikoski