PYSTYSEN LASITYÖT TUOVAT VALOA JA ILOA

 -        Kyllä minä luomistuskaa tunnen Tiffanylasi-töitä tehdessäni - ja joskus ihan konkreettistakin tuskaa, jos hätiköin ja sormien iho repeytyy, mutta kyllähän tämä ennen kaikkea rakas harrastus ja lahja on, pohdiskeli Mari Pystynen.

Pystynen on ajankohtainen valmistettuaan hiljattain upean lasiristin Punkalaitumen kirkon alttarille. Tuossa ristissä heijastuvat kaikki mahdolliset värit riippuen siitä, mitä värejä ristin läheisyydessä on ja mistä suunnasta ja millainen valo ristiin kohdistuu. Se on oikea valotyö. Elävä risti kirkossa, mikäs sen upeampaa!

-        Kyllä minä aina mietin sitä tilaa, mihin lasiteos tulee. Kirkossamme esimerkiksi on vihreä väri aika hallitseva. Siitä lähdin. Vaikka ristin koko on pieni, on se tehty noin 15 palasesta. Ihan samalla tavalla tein lasiristiä kuin tekisin ikonia. Halusin välittää Raamatun hengellistä sanomaa ja sain olla äärimmäisen ja oleellisen äärellä. Kun kirkkoherra lasiristiä ehdotti niin tietysti mielissäni olin. Ja hyvältähän se tuntuu, kun ristini alttarilla näen.

Pystynen on ollut jo useita vuosia eläkkeellä kehitysvammaohjaajan työstä. Lasityöt ovat olleet hänelle harrastus jo 90-luvulta lähtien ja myyntinäyttelyitäkin hän on pitänyt Helsingissä, Pohjanmaalla ja Lappeenrannassa. Vinkkasin Pystystä saman tien mahdollisuudesta pitää näyttely myös naisen uudessa kotikunnassa Punkalaitumella.

-        Satoja lasitöitä olen valmistanut. Useita olen antanut ystäville ja tuttaville, jonkin verran myynytkin. Perhoset ovat olleet lempiaiheeni, mutta tilaustöitäkin olen saanut tehdä. Sininen on suomalaisille ehdottomasti suosituin väri. Viime aikoina olen innostunut myös paperileikkaustöistä ja kuntosalista. Pakarilla on oikein toimiva kuntosali. Käyn myös säännöllisesti hengellisissä piireissä. Betania-kodissa Sastamalassa vierailen paljon.

PUNKALAIDUN MIELESSÄIN

Mari Pystynen on Lappeenrannasta lähtöisin, mutta hän päätyi Punkalaitumelle pari vuotta sitten.

-        Luonto on minulle kovasti tärkeä ja valokuvaankin paljon. Täällä luonto on lähellä, kuljeskelen usein peuranpolkuja. Olenpa kohdannut jopa peuroja lenkeilläni ja tietysti paljon pienempiä metsän asukkaita. Sieniä ja marjoja kerään, saan myös inspiraatiota taiteeseeni luonnosta. Sammatissa olen kasvanut, Helsingissä tehnyt töitä ja Turussa vietin neljä vuotta. Minulla oli kuin valmiiksi tuttavapariskunta ja ystävä Punkalaitumella. Heidän juttujaan kuunneltuani ja heidän luonaan vierailtuani päätös muuttamisesta kypsyi ja kovasti hyvin olen vireällä Punkalaitumella viihtynyt. Asumiskustannuksetkin ovat ihan eri luokkaa kuin kaupungeissa. Jää rahaa elämiseenkin.

Maailman matkaaja nauttii olostaan ja elostaan rauhallisessa kunnassa. Hänellä on kotinsa naapurissa myös pieni ateljee. Israelissa Pystynen on matkannut kymmenkunta kertaa, Eurooppa on kutakuinkin kierretty ja Amerikassakin käyty.

-        Kuntosalille minua veti enempikin se, että kunto on oltava hyvä syksyn reissua varten. Olen nimittäin valmistautumassa ensimmäiselle vaellusmatkalleni Eilatiin, naurahtaa tuo hyvin aktiivisista eläkepäivistään nauttiva nainen.

13.3.2019

Hanna-Mari Kamppikoski

Kuva: Mari Pystysen Tiffanylasi- ja lyijylasityöt leikkivät valolla.