A

HEPPA-PAPILLA KYLÄSSÄ

Minna ja Larry

Kun Minna Rahkon kaunista kotia katseli ja naista kuunteli, aisti vahvasti, että tämän seurakuntapastorin elämässä on paljon siunausta, mutta myös runsaasti iloa ja kiitollisuutta. Heppa-pappina Punkalaitumella tunnetun Rahkon koti-ikkunasta kurkkaa sisään oma Larry-hevonen. Kun Larry kohtaa emäntänsä katseen, on sen silmissä yhtä paljon rakkautta kuin pikkuvauvan katseessa tämän nähdessä äitinsä. Ensi kertaa elämässäni sain näin läheltä tuollaisen vahvan yhteyden ja tunnesiteen nähdä suuren eläimen ja ihmisen välillä. Ihan ihmeellinen tunnelma on tässä punkalaitumelaisessa kodissa muutoinkin. 112-vuotias talo henkii historiaa, Larry ja kaverihevosensa Raksu juoksentelevat hyvinkin tyytyväisen näköisinä isossa talon viereisessä tarhassa. Sisällä talossa elämää ilahduttavat kaksi koiraa ja kaksi lintua.

- 1990-luvun alussa hankin ensimmäisen oman hevoseni. Lännenratsastus on minun juttuni, vaikka laji on Suomessa pieni ja harrastajia vähän. Lajissa on kyse hevosen ja omistajan yhteistyöstä. Hevosen tulee saada olla henkisesti vapaa, se kuuntelee ja lukee pieniä eleitä. Sitä ei pakoteta. Hevoskuiskauksestakin puhutaan, on siis kyse luottamuksen rakentamisesta, eikä hevonen luota ilmaiseksi. On kyse myös johtajuudesta, saalis- ja pakoeläin kun tarvitsee johtajan. Hevosen on tunnettava, että se on turvassa, kuvailee Rahko toimintatapojaan tuon kunnioitusta herättävän, suuren eläimen kanssa.

Viisaita ja lämpimiä sanoja kunnellessani, ajattelin heti, että tuolta Rahkon kotipihan tallilta saattaa löytyä paljon vastauksia elämän kiperiin kysymyksiin. Tallille mentäessä kohtaa kyltin, jossa lukee: ”Bless this barn” (Siunaa tätä tallia). Siellä Rahko sekä työskentelee että seurustelee hevostensa kanssa. En voi olla kysymättä, ammentaako hän papin työhönsä kaikesta siitä, mitä on hevosiltaan oppinut.

- Ihan ilman muuta hevoset ovat rikastuttaneet minua, opettaneet paljon hyviä ja tärkeitä asioita. Ainakin suoruus ja oikeudenmukaisuus tulevat mieleen ensimmäisinä. Läsnäolo, se on tositärkeää eläinten kanssa. Ihan liian usein unohdamme sen kohdatessamme lähimmäisiämmekin. Myös se, että elämässä eivät pelkät sanat riitä, pitää olla lisäksi tekoja ja toimintaa, jotka eivät ole ristiriidassa sanojen kanssa. Kaikkeen elolliseenhan, Luojan luomaan, näitä oppeja voi käyttää. Usko on vahvasti läsnä Minnan kotona myös silloin, kun hän on eläintensä parissa. ”Olet valveilla”-laulu toimii kätevästi myös koirien, lintujen ja hevosten iltahartautena. Niin ikään iltavirsi 970 muuntuu eläinvirreksi sanoin ”On unen aika, pikkuheppanen.”  Tässä kodissa näkee ihan selkeästi, miten eläimet ovat tärkeä osa perhettä. Niitä kunnioitetaan ja rakastetaan, niiden kanssa pelleilläänkin.

PAPPINA MUUTTUVASSA MAAILMASSA 

Minna Rahko on toiminut pappina vuodesta 2001. Punkalaitumelle hän tuli kolmisen vuotta sitten Tampereen tuomiokirkkoseurakunnasta.

- Kirkkoherramme on tehnyt paljon uudistuksia ja mielestäni lempeä ravistelu on tehnyt seurakunnallemme hyvää. Iltakirkot ovat suosittuja ja tuntuu todella mukavalta nähdä, että kirkkoon on saapunut paljon sellaisiakin, jotka eivät siellä aiemmin ole käyneet. Papin työssä on paljon erilaista järjesteltävää, suunniteltavaa ja kehiteltävää. Ripellys ja rikkonaisuus joskus häiritsevät, keskeneräisyyden sietämistä opettelen. Kohtaamiset ihmisten kanssa ovat äärimmäisen tärkeitä. Kirkolla ei ole näinä aikoina aina ihan helppoa, se joutuu kilpailemaan monen muun toimijan kanssa ihmisten ajankäytöstä. Haluamme osallistuttaa ja innostaa. Kutsumme yksittäistä ihmistä valmistamaan messua. Teemme yhdessä. Yhteen tuleminen on niin tärkeä osa seurakunnan elämää.

 
Kun puhutaan seurakuntaelämästä ja papin työstä, puhutaan aina myös kohtaamisista. Kirkkomaailma on täynnä kiinnostavia symboleita, jotka ovat Minna-papillekin olleet siinä määrin kiehtovia, että hän teki symboliikasta aikoinaan myös gradunsa.

- Kun toisen ihmisen kohtaa, omat sanat vähenevät. Oma puhe vaikenee ja korvat suurenevat. Ihminen on silloin ihan kokonaan läsnä, niin tulisi olla jokaisessa kohtaamisessa.

Pohdimme juuri alkanutta pimeää ja loskaista joulukuuta - ja valon merkitystä Pohjolan ihmisille. 

- Pelkästään sillassahan on jo symboliikkaa, mutta tuo nyt niin kauniisti valaistu Pappilan siltamme symboloi mielestäni sitä, miten pieni ihminen pyrkii pois pimeästä. Se myös mahdollistaa ja helpottaa yhteyden syntymistä, kansalla on nyt helpompi kulkea kirkkoon valaistua siltaa pitkin. Näämme paremmin, valo tuo myös toivoa. Heinäkuun alusta lähtien Minna Rahkon virka on 50-prosenttinen. Hän suunnittelee mm kaviohuoltopalveluihin satsaamista. Pian edessä on kuitenkin joulun vietto. - Kyllähän joulun sanoma hiljentää, se tulee vapauttavana. Kaikki on valmiina, kaikki on hyvin. Kun maailmaan syntyy Vapahtaja, ovat vain ilo, riemu ja kunnia läsnä. Onhan se huikeaa, pohtii tuo seurakunnassa kovasti pidetty pappi. Kuvissa Larry-hevonen asettuu hänelle kovasti rakkaan emäntänsä kanssa valokuvaan.

10.12.2018

Hanna-Mari Kamppikoski