HEITÄ HUOLESI JA LUOTA

Kristittynä valitettavan usein omimme Taivaan Isän työn eli märehdimme ja murehdimme milloin mitäkin asiaa. Emme oikein osaa luottaa siihen, että hänen lupauksensa pitää. Hänhän on luvannut huolemme kantaa.

Kädet ristiessä luopuu samalla suruistaan. Ne saa nimettyä ja lausuttua ääneen. Silloin ne myös helpottuvat. Oikein mustan murheen iskiessä kimppuun, saattaa rukoilukin vaatia suuria ponnistuksia. Silloin riittää pelkkä "Auta!" huokauksen kera. Ja olo helpottuu varmasti.

Päivän sana: "Tuonelan kohdusta minä huudan apua, ja sinä, Herra, kuulet ääneni" muistuttaa epäilevää siitä, että meillä kaikilla on rukouksia kuuleva Isä. Sellainen huolenpitäjä, jolla on aikaa ja kuulevat korvat, vaikka maailma olisi pettymyksiä ja hälyä täynnä. Mikään murhe tai ongelma ei ole hänelle liian pieni – eikä liian suuri! Istu siis alas, risti kätesi ja luota. Odota ja näe, koe - ja muista!

Kristittynäkään elämä ei ole vain helppoa ja aurinkoista. Meidänkin elämäämme mahtuu harmaita päiviä, pelottavia hetkiä ja kyyneleitä. Me kuitenkin saamme kulkea rauhallisin mielin ja tietoisina siitä, että me emme ole yksin. Meistä pidetään huolta ja meitä autetaan. Se, että muistaa saaneensa apua, lisää kiitollisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Kasvattaa luottamusta. Voi oikeasti kulkea rauhassa ja luottavaisin mielin päivän kerrallaan, jokaisesta hetkestä kiitollisena.

Joskus ystävä tai tuttava saattaa sanoa, ettei ikävästä tilanteestaan selviä. Ettei enää jaksa. Että mitään ei enää ole tehtävissä. Tapaan joka kerta tuollaista kuullessani muistuttaa, että aina on vielä yksi tärkeä keino käyttämättä. Voi ristiä kätensä. Silloin yleensä myös aina huomaa, että rukous on se kaikista tärkein, se voimakkain ja tepsivin.

Kokeile vaikka! Rukoile viikon ajan. Aloita vaikkapa sunnuntain "Ilon kautta"-illasta. Tule Punkalaitumen kirkkoon, rukoillaan yhdessä! Jaa Herran kanssa huolesi, mutta muista kiittääkin. Pysähdy ristimään kätesi ja pyydä apua. Herra ei ole luvannut tuoda lottovoittoa tai etelänmatkaa rukoilevalle, mutta hän on luvannut olla niiden lähellä, jotka rukoillen kulkevat. Hän on luvannut kantaa heidän murheensa ja huolensa, kuulla rukoukset. Ja vastata niihin sitten, kun on vastausten aika. Heitä huolesi ja luota!

18.9.2018

Hanna-Mari Kamppikoski