PETRI PAASIKALLIO PUNKALAITUMELLA PAPIKSI OPPIMASSA

Petri Paasikallio

 Aina, kun kohtaa teologin – tai sellaiseksi pian valmistuvan – tulee hillitön tarve kysellä kaikesta siitä tärkeästä, mikä maailmaa pyörittää. Enkä nyt tarkoita rahaa. Ihan jokainen kerta näissä keskusteluissa nimittäin päädytään sellaisiin käsitteisiin kuin rakkaus ja totuus. Niin Petri Paasikallionkin kanssa.

Petri on viihtynyt omien sanojensa mukaan äärimmäisen hyvin Punkalaitumen seurakunnassa nyt neljä viikkoa. Hän viihtyy sekä seurakunnan työntekijöiden että seurakuntalaisten kanssa. Vaikka Petri asuukin Espoossa, on maaseutu hänen sydäntään lähimpänä. Miehen perheeseen kuuluvat vaimon lisäksi kaksi aikuista lasta ja kaksi pientä lastenlasta.

- Jos saisin valmistuttuani itse päättää, mihin päädyn, olisi pieni seurakunta maalla ihan ehdoton juttu. Perheelläni on Somerniemellä ollut kesäpaikka pitkään ja siellä viihdymme kaikki. Toivottavasti ensi keväänä valmistun teologiksi ja niin pian kuin mahdollista ryhdyn papiksi. Unelmien seurakuntani olisi sellainen, missä suurin osa väestöstä kuuluisi kirkkoon. Toivon myös, että seurakuntalaiset olisivat aktiivisia ja että työtovereilla olisi kaikilla keskenään hyvät välit, seurakunta olisi hyvin johdettu, koska kaikki heijastuu kaikessa. Lähetystyö on kirkon perustehtävä, mutta valitettavasti eri alojen virkoja on seurakunnissa vähemmän kuin olisi tarvetta.
Jumalanpalvelus on seurakuntaelämän ydin. Mielestäni kaikista paras kellonaika jumalanpalvelukselle on kymmeneltä. Kolmena neljästä sunnuntaista voisi olla messu.

Kerro vähän rakkaudesta.

- Jumalan rakkaus on sellaista rakkautta, joka on läsnä kaikessa ja aina. Ripareilla työskennellessäni olen yrittänyt kertoa nuorille, että kun he rakastavat niin heitä rakastetaan. Jumalan rakkaus on kaikista tärkeintä rakkautta, hän rakastaa meitä ehdoitta. Kristityn ihmisen elämässä usko, toivo ja rakkaus ovat erityisen merkityksellisiä ja arvokkaita. Näistäkin kolmesta suuresta rakkaus on suurin. Rukoillessamme keskustelemme Jumalan kanssa, se on puhumista Isälle.

Miksi maailmassa on niin paljon pahaa?

- Pahan ongelma on herättänyt kovasti mielenkiintoa tutkijoissakin. Voi ajatella niinkin, että se, kun pahaa tapahtuu, estää jotain vielä pahempaa tapahtumasta. Pahan kohtaaminen ja kärsiminenkin opettavat ihmistä. Aina on kuitenkin hyvä muistaa, että pahankin läsnä ollessa myös Jumala on paikalla.

Mikä on toivossa se tärkein juju?

- Ainakin toivo pitää yllä sitä ajatusta, ettei matka lopu, kun matka loppuu maan päällä. Toivo auttaa myös jaksamaan arjessa ja elämän hankalissa tilanteissa. Kyllä toivokin kulkee käsi kädessä uskon kanssa.

Petri Paasikallion perheellä on ollut pitkään kodintekniikan alan yritys, joten miehellä on hallussaan myös henkilöjohtaminen, taloushallinto ja yritysjohtaminen. Suunta on kuitenkin ensin pastoriksi, ehkäpä joskus kirkkoherraksikin.

- Kirkko painii monenlaisten asioiden parissa tällä hetkellä. Nuoret ovat valtaisan suuri voimavara ja kummeus on tärkeä ja hieno asia, sen myötä monet nuoret palaavat kirkon huomaan. Riparin jälkeen tulisi löytää jonkinlainen keino pitää nuoret kirkon parissa. Seurakuntatyössä kaiken ikäiset ovat arvokkaita, lapsesta ikäihmisiin. Itse olen perinteiden kannattaja, kirkko ei ole markkinatapahtumia varten, vaikkakin jumalanpalveluselämää voi monella tapaa elävöittää ja eri ikäisille tehdä omanlaisia tilaisuuksia. Tietysti kirkosta eronneet pohdituttavat. Toivoisin, että he miettisivät, mitä haittaa kirkkoon kuulumisesta on. Kun kirkkoon kuuluu, on tarjolla paljon hyvää. Tulkaa mukaan toimintaan!

Hanketoimistoon päin pikkulinnut laulelevat vain positiivisia asioita. Onpa tänne kantautunut eri tahoilta kehuja Petrin puheista. Punkalaitumen seurakuntaan on siis jo kehkeytynyt jonkinlainen faniryhmä tälle pian papiksi valmistuvalle miehelle.


14.5.2019
Hanna-Mari Kamppikoski