SYDÄMEN LEPO JA RAUHA LÖYTYIVÄT PUNKALAITUMELTA

 

Ajellessani haastattelun jälkeen takaisin työpaikalleni, mietin, etten tähän työhön tarttuessani olisi ikimaailmassa uskonut, miten moniin suuriin seikkailuihin Punkalaitumella päädyn. Tänäänkin pääsin Israeliin! Ihan uskomattomia tarinoita, ihania ihmisiä saan kohdata!

Tänään tapaamani Kalevi Waris vietti syntymäpäiväänsä haastattelupäivänä. Sitä en tiennyt, mutta hänen  naapurinsa paljastivat asian kaartaessaan yllättäin pihaan lahjojen kera. (Jos joku haluaa oppia yhteisöllisyydestä, tulkaa Punkalaitumelle!) Kalevi oli juuri kertonut minulle, miten talon ja seudun nähdessään vihdoin tajusi tulleensa kotiin. Oriniemestä 4-vuotiaana lähteneen miehen mukaan yli 50 vuotta muualla ei ole saanut aikaan sellaista tunnetta, mikä syntyy täällä Talalan kylässä Punkalaitumen Vihalaidassa.

Aika hienoa! Ilmiselvästi onnellinen mies kertoo tuntemuksistaan siinä talon rappusilla istuessaan.

-        Täällä on sydämen lepo ja rauha. Ja tietty sitten vielä nuo tärkeät 9 + 2.

Numeroilla mies viittaa yhdeksään lampaaseensa ja kahteen kissaansa. Ne ovat hänen luonaan kuin eläinten vanhainkodissa. Lihoiksi ei lampaita laiteta, vaikka isäntänsä on koko ikänsä toiminut lihatiskin ammattilaisena. Kun katselin miestä lampaittensa joukossa, näin selvästi sen yhteyden, mikä hänellä omiinsa oli. Jokainen näistä suuren aitauksen karvapallosta oli oma persoonansa, se kävi ilmi jo lyhyen tuttavuuden jälkeen! Jokaisella niistä on myös omat mieltymyksensä. Vähän sääliksi kävi sitä yhtä, joka tykkää maata auringossa…

-        Minulla on keskustassa koti, mutta kaiken mahdollisen ajan olen täällä talolla. Hoitelen lampaita ja kunnostan taloa. Kauppakirjat ovat vielä tekemättä, mutta eiköhän pikapuoliin sekin hoidu. Talo on tähän tontille siirretty vuonna 1911. Kenelläkään ei oikein tunnu olevan tietoa tarkasta rakennusvuodesta, mutta kyllähän rakennuksella ikää on ja kunnostustyötä riittää. Kun kuitenkin ikää on minullakin jo yli 60 vuotta niin ei tarvitse hötkyillä. Saa ihan rauhassa mennä päivä kerrallaan.

KIBBUTSILLA JA ISRAELIN ARMEIJASSA

Punkalaitumelaisesta korvesta saattaa löytää ihan mitä tahansa! Tänään tapasin siellä miehen, joka on viettänyt vuosia Israelissa. Hän on toiminut maassa vapaaehtoistyössä sekä kibbutsilla että armeijassa vuodesta 1981. Useita matkoja hän on tehnyt viedäkseen Israelin Sar-El-organisaatioon lisää vapaaehtoisia.

-        Aluksi en meinannut päästä Sar-Eliin, koska en osannut englantia. Osasin vain hepreaa. Onneksi kuitenkin lopulta onnisti. Yhdeksän kuukautta olen Israelissa viettänyt pisimmillään. Jo vuosia olen viettänyt käytännössä talvet Israelissa. Se on oikeastaan toinen kotimaani, siellä on myös paljon ystäviä. Aloitteestani tavalliset kristityt voivat nykyään liittyä Helsingin juutalaisen seurakunnan ystäviksi. Jo yli 300 on liittynyt. Onhan Israelissa ja Punkalaitumella hieman erilaista, mutta yhdistävänä tekijänä on se, että molemmissa tunnen olevani kotona. Sydämessä on lepo ja rauha.

Punkalaitumelle mies muuttaa kirjansakin heti, kun on saanut remontoitua taloon muutaman huoneen verran uutta kotia. Juoksevaa vettä hän ei edes halua sinne, lähdekaivo kun on pihapiirissä. Saunarakennuskin tontilla on.

-        Olen aina halunnut asua museossa ja nyt suurin haaveeni on täyttymässä. Tämä maisema ja ympäristö tulevat vielä kaupan päälle. Ja ihanat naapuritkin saan! Salossa asuinpaikkaani moni kutsui korveksi. Itse tunsin olevani keskellä kylää, olihan metsässä isolla alueella kymmenkunta muutakin taloa ympärilläni. Nyt olen oikeasti korvessa ja niin tästä kaikesta nautin! Kurkiperhe käy moikkaamassa, naapuri sanoo nähneensä sudenkin kerran. Sen verran liikenne häiritsee, että yksi naapuri saattaa joskus viikolla ohi ajaa, naurahtaa Waris.

Synttärisankaria tulivat moikkaamaan naapurissa asuvat Satu ja Esko Hällfors. Perhe on niin ikään paluumuuttajia, asuvat nykyisin Eskon kotitaloa. Esko oli aamulla kertonut vaimolleen nähneensä Kalevista unta. Kalevi oli kuulemma unessa etsinyt hätäisen näköisenä Liinua. Ilmankos Esko oli selvästi huojentuneen näköinen, kun ei Liinu-lampaalla eikä Kalevillakaan ollut minkäänlaista hätää. Liinu liikkui kuumassa helteessäkin liki katrastaan, johon kuuluvat Tiinu, Leenu, Niinu, Kale, Kaste, Helmi, Martta ja Heli. Ja isäntänsä Kalevi kertoi remonttisuunnitelmistaan silmät palaen. Sillä tavoin kuin nyt kodistaan kertoo. Niin, että hymy kasvaa silmiin asti.

1.8.2018

Hanna-Mari Kamppikoski