LÄHETYSTYÖ LEENAA LÄHELLÄ

Leena Nikkanen

 Pohdimme lähetystyötä Punkalaitumen seurakunnan vapaaehtoisen lähetyssihteerin Leena Nikkasen kanssa. Olen itse toiminut lähetyssihteerinä kahdeksan vuotta ja päässyt kentillekin näkemään, mitä tarkoittaa oikea hätä ja puute. Lähetystyötä tehdään paikan päällä eläen kristittynä vieraassa kulttuurissa kunnioittaen paikallisia ja heidän tapojaan.

- Lähetystyö merkitsee auttamista. Kun autetaan yhtä perhettä, autetaan koko kylää. Mikään apu ei ole mitätön, ilolla tulee antaa. Kaikki palikat ja kaikki kolikot ovat tärkeitä. Yllättävän paljon saa pienilläkin summilla autettua. Lähetyskentillä pelkästään esimerkiksi se, kun näyttää, miten kasvit saadaan kasvamaan ja vihannekset säilymään, auttaa. Vaikka pienin askelin mennään, saadaan paljon aikaiseksi. Pienten lasten äitinä tietysti erityisesti lapset ovat sydäntäni lähellä. Heitä auttaessa on hienoa nähdä, mihin jaloilleen autettu kykenee. Tänä vuonna Kauneimmat Joululaulut soivat juuri kaikista pienimpien eli maailman lasten puolesta, muistuttaa Leena Nikkanen, joka on vuodesta 2014 toiminut lähetystyön parissa. Ensin lähetystyöryhmän puheenjohtajana ja tammikuusta 2016 vapaaehtoisena lähetyssihteerinä.

Tässäpä muutama esimerkki summista, jotka ovat meille pikkuruisia, mutta maailmalla saavat paljon aikaiseksi: Viidellä eurolla saa vammainen lapsi koulukyydin kuukaudeksi, kympillä koulupuvun, 20 eurolla oppikirjat koko vuodeksi. Jos lahjoitat 50 euroa, saa sillä vesipumpun kylään, 200 eurolla saa turvakotipaikan. Aikamoisen hienoja summia on Punkalaitumen seurakunnassakin kerätty lähetystyöhön. Tänä vuonna monesta eri toiminnasta kertyy nimittäin yli 3 500 euroa. Lähetysjumpat, kolehdit ja myyjäiset kartuttavat kassaa, mutta ehdottomasti suosituin on kahdeksan kertaa kesässä pidetty Lähetyskahvila.

VAKIKÄVIJÄT JA VAPAAEHTOISET ARVOKKAITA

- Ei voi kyllin kiittää kaikkia kahvilamme vakiasiakkaita! Ja ihan yhtä suuren kiitoksen ansaitsevat tietysti myös kaikki kahvilatoiminnassa mukana olevat ihmiset. Joka kerta leivomme talkoovoimin sata pullaa ja muita herkkuja. Ihana puheenpulputus on kahvilassa aina heti, kun sen saamme pystytettyä. Lähetyskahvilassa autetaan lähimmäisiä, mutta kyllä siellä myös tavataan ystäviä ja tuttavia. Lähetystyö lähettää monenlaista hengellistä, käytännöllistä ja materiaalista hyvää sinne, missä on suuri hätä. Käyn kertomassa tapahtumien lisäksi lähetystyöstä kouluissa ja seurakunnan omissa ryhmissä. Vuodessa on parikymmentä lähetystyön tilaisuutta, joissa olemme tavoittaneet toistatuhatta ihmistä. Yksin en ole työtä tehnyt, vaikka sitä koordinoin. Jumpista lähtien kaikessa on mukana ihania vapaaehtoisia, ilman heitä toimintaa ei olisi.

Lähetystyötä ei turhaan kutsuta kirkon perustehtäväksi. Leenalle lähetystyö tarkoittaa myös perinteitä, sillä sekä hänen tätinsä Irja Aro-Heinilä että setänsä Aatos Vesamäki ovat toimineet lähetystyöntekijöinä Afrikassa. Leenan äiti Ulla Vesamäki on toiminut kymmenisen vuotta vapaaehtoisena lähetyssihteerinä Punkalaitumen seurakunnassa ennen tytärtään. Marja Uotila toimi lähetyssihteerinä heidän välissään.

- Afrikka on ollut aina sydäntäni lähellä, mutta viime aikoina olen tutustunut enemmän myös Aasiaan. Nepal on vastakohtien maa, siellä on hyvin haastavat olosuhteet. Tällä hetkellä seurakunnallamme on siellä nimikkolähettinä Teressa ja Janne Juhaninmäki kahden tyttärensä kera. Kummikohde meillä on Etiopiassa, tuemme Hosainan kuurojen koulua, kertoo Leena.

VILINÄÄ JA VILSKETTÄ

Leenan arjen täyttää Illossa sijaitsevan kotitilan lisäksi miehen kotitila, joita hän miehensä Tepon kanssa hoitaa Humppilassa. Kolme poikaa vauhdittavat perheen arkea ja juhlaa. Kotitilalla kipittää 13 kanaa ja musta kukko, kaksi kissaa ja koira. Kuntonyrkkeily on ollut tämän vauhdikkaan lähetyssihteerin sydäntä lähellä jo 16 vuotta. Jo vuosia hän on myös ohjannut lajia, tällä hetkellä kuudessa eri ryhmässä kolmella paikkakunnalla. Nykyisin Leenan tapaa myös oman moottoripyöränsä ohjaimissa.

- Tepon tapasin maatalouskoululla Loimaalla. Vuonna 2012 muutimme kotitilallemme ja vanhempani rakensivat oman talon naapuriin. He ovatkin olleet arvokas voimavara ja tuki meille kaikessa. Kun lähetyssihteerinä on tutustunut niin monenlaiseen maailman murheeseen ja ihmisten välinpitämättömyydestä aiheutunut roskaaminen lyö silmille kaikkialla niin tottahan sitä murehtii ja tulevaisuutta pohtii, mutta paljoon me ihmiset kykenemme. Voimme herätä miettimään ja opettaa toisillekin, pohtii tämä äiti-vaimo-lähetyssihteeri-maanviljelijä-kuntonyrkkeilyn ohjaaja, joka myös titteleitään luetellessaan naurahtaa, ettei osaa niitä laittaa paremmuusjärjestykseen. Ne kun kaikki ovat hänelle niin tärkeitä ja rakkaita.

15.11.2018

Hanna-Mari Kamppikoski