VALO ON PIMEYTTÄ VAHVEMPI
Uskomattoman valoisa ja aurinkoinen kevät on saanut meidät kaikki uskomaan jälleen siihen, että valo on pimeyttä vahvempi. Pimeyden keskellä ei aina siltä tunnu, vaikka tiedämmekin, että taas kohta sarastaa. Sitä, kun ihminen pimeässäkin uskoo yhä valoon, kutsutaan toivoksi. Ja sitä, kun valo jälleen saapuu, voi ihan huoletta kutsua armoksi. ”Joka aamu on armo uus.”
Uskotaan siis, ollaan uskossamme vahvoja. Jos pimeässä kovasti murehdimme, me tavallaan nappaamme Taivaan Isän työt. Hän on luvannut sekä kantaa taakkamme että pitää meistä huolta. Ja hän tekee niin, myös valoisan aikaan. Uskallan epäillä, että me rukoilemme enemmän pimeydessä. Valoisan aikaan rukous helposti unohtuu. Pimeydestä me huudamme, pyydämme, anomme. Jos valossa tuntuu, ettei ole mitään rukoiltavaa, voi rukoilla kiittääkseen. Niin paljon on, mistä kiittää! Jos päivän päättää ristimällä kätensä ja luettelemalla kaiken sen hyvän, mitä kokonaiseen päivään on mahtunut, saattaa uni tulla ennen viimeistä kiitoksen aihetta. Ainakin minulle helposti käy niin.
Elämän onnea haetaan kalliista pilleripurkeista, aurinkolomilta, ruskaretkiltä tai vaikkapa pursuavasta vaatekaapista. Onni on kuitenkin lähempänä kuin uskotkaan. Katso peiliin, sieltä se löytyy, kun oikein pysähdyt tutkailemaan. Sieltä silmistä näkyy suoraan sydämeen. Sen soisi olevan kiitosta täynnä. Kun lopulta havahtuu kaikkeen siihen hyvään, mitä elämäänsä on saanut, on melkoisen lähellä onnea.
Sain olla kuulemassa kirjailija Tomas Sjödinin luentoa. Hän kertoi mm siitä, miten on menettänyt molemmat poikansa samaan sairauteen. Itse vanhempana osaan kuvitella, että tuollaisten kokemusten jälkeen on vaikea tuntea kiitollisuutta, mutta Sjödin puhui asiasta kauniisti.
- Elämä on sellainen, että se tuo sekä hyvää että pahaa. Me sitten ihan itse saamme päättää, mihin me keskitymme. Minä päätin yrittää painaa pahan mahdollisimman alas ja nostaa esiin hyvän ja keskittyä siihen, sanoi tämä kovia kokenut kirjailija.
Me kohtaamme elämämme aikana sekä valoa että pimeyttä. Kumpaan sinä kiinnyt? Kumpaan takerrut? Kumpaa mukanasi kannat?
7.6.2018
Hanna-Mari Kamppikoski