POHJOISSEUDUN KOULULLA KASVETAAN HISTORIAN LEHTIEN HAVINASSA

- Onko teillä kotieläimiä.
- Joo, meillä on hevonen. Tai oikeastaan yhdeksän.
- Yhdeksän hevosta?
- Niin.
- Se on aika monta hevosta.
- Ne on oikeastaan keppihevosia. Eikä ihan kaikkia voi käyttää edes.

====

- Kuulin, että teillä on tuolla koulupihan perillä maja.
- On, on, mutta en todellakaan suosittele sinne menemistä.
- Miten niin?
- Siellä on Slender Man. Tappajatyyppi ja lasten sieppaaja.
- Jaahas.
- Tai ei siellä mitään ole. Mutta mulla on. Mulla on siis mielikuvitusta, niin kuin lapsilla voi olla.

====

- Jos olisit Suomen Presidentti, mitä hyviä asioita päättäisit maamme hyväksi?
- Että poliiseita koulutettaisiin niin paljon, että kaikki rosvot saataisiin kiinni.
- Mä olen keksinyt hyvän puolustautumiskeinon. Tuon kassillisen leluja kouluun niin sitten ne ei varmasti ainakaan koskaan pala.
- Mun mielestä voitaisiin päättää, että ihan kaikki olisi ilmaista. Mistään ei tarvitsisi maksaa. Sitten ei tarvita enää rahaakaan.

====
Jonkin verran keskustelu polveilee, kun keskustelee eskarilasten ja koululaisten kanssa. Moneen asiaan saan pienimpien punkalaitumelaisten kanssa juteltuani ihan erilaisia näkökulmia.
Vietin erään aamupäivän seikkaillen ihanalla Pohjoisseudun koululla Punkalaitumella. Koulu on seitsemän kilometrin päässä keskustasta ja ihan kyläkoulun oloinen, mutta rehtori Elina Tervajärvi painottaa, että koulu on seutukoulu, ei kyläkoulu.

- Olemme tosiotettuja ja ylpeitä siitä, että oppilaita hakeutuu kouluumme kaukaakin. Monien oppilaidemme vanhemmat tai isovanhemmat ovat käyneet kouluamme. Tällä hetkellä oppilasvahvuus on 63, enimmillään meillä on ollut 80 lasta. Meille mahtuu siis uusiakin oppilaita!

Niin ylväänä kohoaa tuo suuri, punainen, 130-vuotias hirsirakennus kukkulallaan! Sillä on jollakin tapaa niin kutsuva olemus, että tulee heti hyvä mieli, kun rakennuksen näkee. Koululaiset saavat ihan rauhassa peuhata suurella koulupihallaan. Monenlaista näyttivätkin leikkivän. Osa vain keinui tai laski liukumäkeä. Koriskori, jääkiekkokaukalo tai kiipeilytelineet ovat nekin ahkerassa käytössä.

- Majalla tai majoilla lapset tapaavat kuluttaa vapaa-aikaansa esimerkiksi bussia odottaessa. Vapari on koulupäivinä käytössämme myös. Siellä meillä on monenlaista liikunnallista toimintaa. Siellä on myös koulun iso happening eli marraskuiset joulumyyjäiset - ja muita juhliamme. Koulumme pitkä historia on vahvasti läsnä arjessamme ja usein kerromme entisajan koulumaailmasta ja muusta elämästä lapsille. Ehkä tässä ympäristössä kunnioitus ja ymmärrys elämää kohtaan kasvaa luonnostaan.

====

Miltä tuntuu olla eskarissa?

- Olin ihan, että tämä ei ole totta! Olin odottanut niin valtavan kauan. Päiväunet ei enää maistuneet ja piti olla hiljaa. Täällä ei tarvitse nukkua, eikä olla hiljaa. Ei ainakaan koko aikaa tarvitse olla hiljaa. Koulussa on mahtavaa!

Mitä rakkaus tarkoittaa?

- Ei nyt tule mieleen. Tai ehkä kavereita. Ne merkitsee…. No melkein kaikkea ne merkitsee.
- Rakastan mun pehmoleluja, mutta rakkaus merkitsee mulle äitiä ja isää. Rakastan niitä tasan yhtä paljon. Niiden tärkein tehtävä on kasvattaa mua.
- Rakkaus on sitä, että pitää hyvää huolta. Oikein hyvää. Ja sitä, ettei päästä vaaroihin.

====

- Mäenlasku on koulumme oppilailla talvella mieluisin harrastus. Meillähän on täällä kukkulalla omat mäetkin jo valmiina. Oppilaiden vanhemmat ovat tehneet ladun ja metsässä leikimme ja seikkailemme ympäri vuoden. Meillä on etua siitä, että asumme pienessä yhteisössä. Kaikki tuntevat toisensa ja asiat sujuvat. Luontohan on tässä kaikkialla ympärillämme ja maisemat ovat upeat. Tällaisessa ympäristössä ihminen voi hyvin, se näkyy koulutyössäkin. 130-vuotiaassa hirsikoulussamme ei ole sisäilmaongelmia, mikä sekin on tänä päivänä ihan mahtavan hieno asia, sanoi rehtori Elina Tervajärvi.

Pienin ryhmä koulussa on kahdeksan eskarilaista, suurin 21 oppilasta. Ryhmät ovat kaksiluokkaisia. Aika ihana pöhinä käy ryhmissä, kun rehtorin kanssa kuljeskelemme luokasta toiseen. Ei meteliä, ei kiljumista. Vain yhden kerran päivän aikana ääni korottui. Silloin, kun pieni tyttö halasi minua takaapäin ja huusi minua jäämään. Melkein jäinkin, niin vaikuttunut olin kaikesta näkemästäni.

Lukutaidon puolesta on maassamme jo kansanliike – ja hyvä niin. Pohjoisseudun koululla lukutaidon puolesta taistellaan pystyttämällä ihan oma kirjasto! Kirjaston ovat suunnitelleet koulun omat oppilaat silloisen kulttuurijohtaja Jari Hjelmin ja opettajiston kanssa. Olipa kirjastossa viihtyisää - ja mikä määrä upeita opuksia!

Koulu voitti Lukuklaani-hankkeen koulukirjastojen kehityskilpailussa peräti 4 000 euroa. Sillä saatiin kirja poikineen ja viihtyisät lukutilat. Kekseliäs porukka teki kirjastoon myös verhoilla varustetun rauhaisan lukusopin, joka muuntautuu nukketeatteriksikin. Tuo mahtava ja hyvin toimiva oivallus hymyilyttää pitkään kouluvierailun jälkeen.

====

- Mikä on maailmassa suurin vääryys?
- Se, että roskataan. Se on saatava loppumaan! Luonto on eläinten koti. Miettikää sitä.
- Ja se myös, että kukaan ei auta, jos joku on onnettomuudessa. Se on hirvittävää.

====

Punkalaitumen koululaisilla menee - jos välillä vähän lujaakin - niin ennen kaikkea hyvin. On ollut hienoa käydä moikkaamassa Keskuskoulun oppilaita Börje-alpakan kanssa, jutella uuden koulukuraattorin kanssa ja kierrellä nyt työlleen omistautuneen rehtorin kanssa Pohjoisseudun koululla.
Ja tiedättekö mitä? Lisääkin mahtuu meille kasvamaan! Lämpimästi tervetuloa! Punkalaitumella kasvaa ihan selvästi hienoja yksilöitä!

18.9.2019
Hanna-Mari Kamppikoski

PS Lämmin kiitos ihanat ja viisaat eskarilaiset ja koululaiset, rehtori Elina Tervajärvi, koulun henkilökunta kivasta päivästä koululla sekä hyvistä kuvamuistoista!