PUNKALAITUMEN MAASEUDULLA ELETÄÄN HYVÄÄ ARKEA
Valokuvat haastateltavien omista valokuva-albumeista.
Vaikka koko maailma on tällä hetkellä isojen kysymysten äärellä, eletään Punkalaitumella hyvää arkea. Elämä jatkuu, vaikka uutisia kuunnellaan ja valtiovallan ohjeita noudatetaan. Kävin kysymässä muutamilta paikkakuntalaisilta, miten hurisee.
JOUKO VALONEN
- Koronavirus ei ole oleellisesti muuttanut arkeani. Arvelen, että moni muukin mihinkään riskiryhmään kuulumaton eläkeläinen on sen suhteen kohtuullisessa asemassa, varsinkin jos hän asuu maaseudulla. Näissä olosuhteissa maaseudulla ja kaupungissa elämisen välinen ero tulee korostetusti esille, maaseudun eduksi, pohtii 68-vuotias Jouko Valonen.
Valonenkin myöntää, että suositellut kanssakäymisen rajoitteet ovat kuitenkin jonkin verran vaikuttaneet. Hän kaipaa spontaaneja ihmisten kohtaamisia ja keskusteluja heidän kanssaan.
- Olen kuitenkin tavannut ystäviäni ja lapsenlapsiani, käynyt kaupoissa ja parturissa. Käymieni kurssien keskenjääminen ja yhdessä työryhmän kanssa jo suunniteltujen tapahtumien peruuntuminen on tietysti harmillista. Virusta välttelen pesemällä käsiä useammin kuin ennen ja kylillä liikkuessani yritän pitää suositeltua fyysistä etäisyyttä kanssaihmisiin.
Valonen asuu yli satavuotiaassa hirsitalossa ulkorakennuksineen, joten tekemisen löytämiseksi ei tarvitse käyttää mielikuvitusta. Töitä löytyy sisällä ja ulkona pitkälle koronan jälkeiseenkin aikaan.
- Harrastan edelleen liikuntaa samalla tavalla ja yhtä usein kuin ennenkin. Porttikalliolla olen törmännyt toisiin liikunnan harrastajiin entiseen malliin, jopa enemmän kuin aiemmin. Sattuvasti ja ironista kyllä, mutta olemme naapurini ja lapsuudenystäväni kanssa jo pari vuotta sitten aloittaneet uudelleen poikavuosiemme harrastuksen, koronan peluun. Olemme siis olleet jo pidemmän aikaa koronaviruksen tartuttamia, parantumattomasti.
Terveisiä kanssakärvistelijöille?
- Ikä ei ole tuonut minulle viisautta kertoa, kuinka korona-aikaa parhaiten eletään. Voiko ihmispolo kuitenkaan tehdä muuta kuin sietää tätä korona-arkea ja uskoa, että vanha arki palaa? Ja palaahan se, vanhana tai uutena.
MIA SAARI
Misa-ompelimon yrittäjä Mia Saari, 47 kertoo töidensä jatkuneen ainakin toistaiseksi melko
normaalisti. Aika kuluu myös omakotitalon pihatöissä ja remonteissa, kuten aiemminkin.
- Tykkään olla kotona. Muutama teatterireissu on kyllä peruuntunut ja ystäviin yhteyttä tulee pidettyä nykyisin puhelimitse. Onneksi some on täyttynyt monenlaisilla jumpilla, sillä normijumpat ovat nyt tauolla. Tyttären ylioppilasjuhlat siirtyvät hamaan tulevaisuuteen. Ompelimoni asiakkaiden kanssa on järjestetty töiden tuontia ja hakua näkemättä toisiamme, kaikki on saatu hyvin perille näinkin.
Mistä saat voimaa päästäksesi kriisin yli?
- Perhe on minulle kaikki kaikessa. Kovasti onnellinen olen aina ollut - ja erityisesti tällaisina aikoina - siitäkin, että asumme maalla ja luonto on lähellä. Metsälenkit Milo-koiramme kanssa ja liikunta yleisesti auttavat jaksamaan. Eniten kaipaan läheisten ja ystävieni näkemistä ilman turvavälejä. Perheeseeni kuuluu riskiryhmäläisiä, siksi väliaikaisratkaisuja kaupassakäynnin ja tapaamisten suhteen on tehty. Teen ompelijan työni ohessa yrityssiivouksia, sillä puolella on siirrytty normaalia vahvempiin pesuaineisiin ja muutenkin jonkin verran muutoksia on siivoustyössä tullut.
Anna vinkki korona-aikaan.
- Nyt vaan kun meistä jokainen muistaa noudattaa ohjeita niin kyllä tästä selvitään. Viettäkää laatuaikaa perheen kanssa! Se monesti kiireisen arjen keskellä unohtuu!
MIKKO UOTILA
- Tavallisesti aika vilkas kokouskevät on muuttunut rauhallisemmaksi ja uusia toimintamalleja kokouskäytännöissä on kokeiltu. Vanhempien ja isovanhempien tapaaminen on minimissä, mikä on ikävää eritoten alle 2-vuotiaan tyttäremme takia. Maanviljelyyn tämä ei toistaiseksi juuri ole vaikuttanut, ehkä muulta yrittämiseltä on jäänyt jopa enemmän aikaa toukotöiden valmisteluun, kertoo 31-vuotias maaseutuyrittäjä Mikko Uotila.
Uotila on yleensä perjantai-iltaisin tavannut tuttua äijäporukkaansa joko kotona tai ravintolaruokailun parissa. Nyt tapaamiset ovat muuttaneet muotoaan ja porukka pienentynyt. Sisätilat ovat vaihtuneet ulkoilmassa lenkkeilyyn turvavälit muistaen.
Mistä keräät voimia kriisin aikaan?
- Pelkästään se tieto, ettei tämä ikuisuuksia jatku, on hyvä olla mielessä koko ajan. Kuukaudet kuluvat nopeasti, pian emme edes muista koko koronaa. Mutta muistaa tämä pitäisi! Ja meidän tulisi tästä myös oppia!
Mitä kaipaat?
- Huoletonta yhdessäoloa ja harrastusryhmien kokoontumisia, myös tyttäremme omia juttuja. Isovanhempien tapaamisia kaipaa koko perheeni.
Uotila toivoo, että tulevaisuudessakin muistamme kriisistä oppimamme tärkeät asiat. Käsienpesu on noussut ihan ykkösjutuksi. Niin yksinkertaista ja arkipäiväistä kuin käsienpesu onkaan, niin nyt viimeistään tiedämme, miten tärkeää se on.
- Ainahan niitä käsiä on pesty, mutta nyt siihen kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi autossa on nyt aina käsidesipullo, josta otetaan ”hömpsyt” mennen tullen.
Onko neuvoja?
- Nyt jos koskaan käyttäkää paikallisia palveluita! Se on vähintä mitä voimme tehdä. Esimerkiksi paikallisten ravintolayrittäjien takeaway- ja kotiinkuljetuspalveluita on syytä käyttää – ja monia muita! Tehkää investointeja nyt, jos se suinkin on taloudellisen tilanteenne kannalta
mahdollista. Juuri nyt on niiden aika!
SANNA SALIOJA
Miten kaikin tavoin korona-aika on vaikuttanut elämääsi?
- Opettajilla oli vuorokausi aikaa ymmärtää uusi työnkuvansa, sitten digiloikattiin. Työ pitää ajatella uudella tavalla, kekseliäisyydestä on siinä hyötyä. Ja vanhempien tuesta, ehdottomasti! Kodeissa on venytty mahtavasti. On oltu yhdessä oikeiden asioiden äärellä. Kun koulupäivä on pulkassa, siirryn toisen pöydän ääreen katsomaan, miten oma lapsi on selvinnyt tehtävistään. Näin säilyy näkökulma myös siihen, miltä etäkoulu näyttää koululaisen ja vanhemman näkökulmasta. Me kaikki tarvitsemme joustoa ja lempeyttä tässä kummallisessa ajassa. Teen pitkiä kävelylenkkejä esikoisen kanssa, kokkaan ja siivoan paljon enemmän kuin ennen – mikä on vähän omituista, sillä eihän meille nyt tule yllätysvieraita! Kalenterista on vapauduttu, luettelee luokanopettaja Sanna Salioja, 46.
Sanotaan, että tällainen aika suosii luovia. Miten sinun perheessäsi?
- Rakensin pahvilaatikosta kuvaustelineen, jotta voin kuvata opetusvideoita. Kävin pääsiäisenä etelänmatkalla. Omassa puutarhassamme, joka on talon eteläpuolella. Kääntelin multaa ja olin onnellinen. Ajattelin kiitollisena ystävää, joka toi kasvilavoja pihalleni. Tietysti turvavälin säilyttäen.
Mikä auttaa jaksamaan kriisin yli?
- Se, että pysyy rauhallisena ja säilyttää suhteellisuudentajun. Tämä kestää aikansa. Jos kaikki toimimme sääntöjen mukaan, tämä kestää lyhyemmän ajan. Elämässä ei voi hallita kaikkea tavallisenakaan aikana. On monia asioita, joita voi yhä tehdä nollatakseen ajatuksia. Itselleni metsässä liikkuminen on tärkeää, sinne mahtuu yhä. Lukeminen, neulominen ja puutarhatyöt ovat yhä mahdollisia. Kannattaa myös miettiä, mitä medioita seuraa. Osa uutisoinnista on tarpeellista tietoa, osa vain kasvattaa huolten kuormaa. Emme voi hallita maailman tilannetta. Voimme hoitaa oman pienen osamme. Keskityn siihen, että nyt on nyt.
Miten olet suojautunut virusta vastaan?
- Pesemällä käsiä, pysymällä kotona. Sain myös mainion kasvosuojan lempiväreissäni! Jos virustilanne paikkakunnalla aktivoituu, käytän sitä kaupassa. Kasvosuojan käyttämisen hyödyistä on tällä hetkellä monta mielipidettä. Suoja ei estä kantajaansa saamasta tartuntaa, mutta oikein käytettynä se voi estää häntä levittämästä tartuntaa oireettomana. Kyse on muiden suojelemisesta. Nyt on aika ajatella uudella tavalla monia asioita. Minä ajattelen myyjiä, jotka päivästä toiseen menevät hoitamaan työnsä. Vähintä mitä minä voin tehdä, on suojata heitä. Useimmat virustartunnat saadaan oireettomilta kantajilta, joten kukaan meistä ei voi sanoa olevansa varma, että ei tartuta. Tärkeää on pestä kädet hyvin ennen julkisille paikoille menemistä, ja sieltä palattua. Päivä päivältä ollaan lähempänä sitä hetkeä, kun poikkeusaika on lusittu. Kyllä tästä selvitään.
17.4.2020
Hanna-Mari Kamppikoski